Loppusuoralla

Morjesta kaikki!

Jesaja taas täältä mailien takaa ja ihmisten seasta kirjoittelee. Se on vierähtänyt marraskuu jo pitkälle ja alkaa harjoittelukin olemaan jo loppumetreillä. Kolme kuukautta on sen verran lyhyt aika, että tässä ei lopulta kauheasti kerkeä tekemään, vaan aika rientää nopeasti. Ja nytten kun tuntuu että on päässyt hieman kiinni arkeen ja työhön, niin sitten pitääkin jo lähteä takaisin kotiin. Harjoittelua olisi siis alle kuukausi jäljellä ja sanotaan näin, että onhan se hieman outo ajatus tulla yhtäkkiä kotiin takaisin.

Tässä parin kuukauden aikana on kerennyt hieman asettumaan tänne ja rakentaa arjen normikäytäntöjä, kuten tennistunnit tiistaisin ja torstaisin, no joo.. Mutta tuossa yksi päivä mietin, että kohta tulen takaisin kotiin ja hyppään takaisin sinne "normaaliin elämään", niin äkkiseltään se tuntui hieman oudolta ajatukselta tulla kohta takaisin kotiin ja palata Suomen arkeen ja koulunpenkille. Toisaalta taas ajatus kotiinpaluusta herättää mielettömiä fiiliksiä, pääsee nimittäin suoraan äidin laittamaan joulupöytään!

Syksy on kuitenkin ollut erittäin hienoa ja mielenkiintoista aikaa. Olen päässyt näkemään ja tutustumaan erilaisiin asioihin, uuteen kulttuuriin ja useisiin uusiin ihmisiin. Näiden asioiden kautta harjoittelu antaa varmasti lisäpotkua myös takaisin tuloon, kevään opiskeluihin ja muutenkin tulevaisuuteen. Mm. näiden asioiden vuoksi suosittelen ulkomaan harjoittelua kaikille keillä on mahdollisuus lähteä ja keitä kiinnostaa viettää syksy tai kevät hieman erilaisissa merkeissä






ARKEA
Lokakuu meni täällä "normaalisti" töitä tehden ja tutustuessa vielä tarkemmin näihin hankkeisiin, maahan, kaupunkiin, asuinalueeseen ja kulttuuriin. Lokakuu oli monin tavoin värikäs ja sisälsi monenlaisia asioita. Aloitimme englanninopetuksen koulun opettajille  ja lapsille pidimme mm. Suomi-tunnin, jossa näytimme kuvia ja kerroimme juttuja heille suomesta. En tiedä oisko kannattanut näyttää noita kuvia, koska mulla alkoi tehdä mieli laskiaispullia, ruisleipää ja makkaraa, kröhöm...Näytettiin kyllä muitakin kuvia, kun pelkästään ruoista ja herkuista...  Lapset olivat ihmeissään suomalaisista ihmisistä, taloista, eläimistä, kulttuurista ja yleisestä suomalaisesta tunnelmasta, joka välittyi kuvien kautta. Päästiin tunnin jälkeen yhteisymmärrykseen siitä, että Bangladesh on hieman erilaisempi maa kuin Suomi, ainakin talvella lumen puolesta.

Viikonloput pyrimme hyödyntämään siten, että näkisimme Bangladeshia ja Dhakaa mahdollisimman paljon. Lokakuun lopulla kävimme maaseudulla srimangalin pienessä kylässä, kylä on tunnettu teeplantaaseista ja kansallispuistoistaan. Käppäiltiin siinä ensiksi heimokylän keskellä sademetsässä ja sen jälkeen juotiin ihan muina miehinä seitsämän kerroksista teetä, aivan perusjuttuja siis. Näin viikonloppu nautittiin hieman rauhallisemmasta ympäristöstä ajellen pyörillä teeplantaasien seassa. Oli mukava jättää Dhakan kiireiset kadut ja ihmisvilinä hetkeksi taakse ja käydä haukkaamassa raitista ilmaa kaupungin ulkopuolella. 

Eli arki on täällä mukavaa ja kaikki on mennyt hienosti. Kaikenlaista kerennyt tekemään tähän mennessä ja loppu harjoittelullekkin näyttäisi olevan vielä tekemistä jäljellä. Joten eiköhän tämä loppu aikakin mene ihan hienosti.

Mutta ei muuta kuin erittäin hienoa my way- tapahtumaa teille! Pitäkää hauskaa siellä mutta muistakaa olla kiltisti, niin saatte paljon lahjoja jouluna!

-Jesaja